Yay, kerronpa siis itsestäni. Olen vuonna -94 syntynyt tyttölapsi, jolle annettiin nimeksi Anna. Itse en nimestäni pienempänä pitänyt, olin aina halunnut vaihtaa sen johonkin muuhun. Nykyään nimestä tykkään, se sopii minulle täydellisesti, se kuuluu persoonaani.

Pienempänä olin aina ollut kuulemma melko vilkas ja ystävällinen. Äitin mukaan kaikki tarhatädit pitivät minusta, olin kait jonkin sortin suosikki heidän keskuudessaan. Kun olin kuuden ikäinen, me muutimme Helsingistä tänne Pohjois-Karjalaan, emmekä ole sen koommin minnekään muuttaneet. Itse haluaisin asua Helsingissä, mutta se ei ole mahdollista vielä, joten odotan vain sitä kaunista päivää, kun lähden opiskelemaan muualle (Helsinkiin, haluan animaattoriksi).

Käyn nyt siis 7. luokkaa. Kaveripiirini on kait melko mukava, minulla on yksi läheisempi ystävä, mutta hänkään ei kuitenkaan ole paras ystäväni. Minulla oli paras ystävä, mutta meillä meni välit poikki kuudennen luokan syksyllä. Sitä en halua ajatella, joten en siitä myöskään tännekään kirjoita. Piste~ Ja niin siis, minulla on kuitenkin oikeastaan paljon ystäviä. Jotkut ovat läheisempiä ja parempia, joitakin saatan nähdä vain koulussa, tai todella harvoin. Lisäksi minulla on muutamia nettikavereita, joiden kanssa olen mesessä jutustellut.

Oma kuva itsestäni on melko vaihteleva. Toisinaan saatan pitää itsestäni. Ajattelen, että kaikki maailmassa on kaunista, minä olen kaunis, enkä ollenkaan lihava tai ruma. Mutta sitten on myöskin aikoja, jolloin pidän itseäni hirveän rumana ja läskinä. Kukaan ystäväni ei kuitenkaan pidä minusta oikeasti, olen aina yksin. Ne ajatukset piinaavat minua valitettavan usein >:

Harrastuksiini kuuluvat pianonsoitto, piirtäminen, Japani (manga, anime, j-musiikki ja kulttuuri) ja tietokoneen ääressä istuminen. Japani on kuulunut elämääni jo pienestä pitäen animen muodossa (Muumit, Hopeanuoli, Pokémon, Digimon, Peukaloisen retket), mutta enemmän aloin siihen keskittyä viidennellä luokalla, kun ostin ensimmäisen mangapokkarini, Tokyo Mew Mewin. Sarja on nyt hyllylläni kokonaisena, vaikka tarina ei enää olekaan niin hyvä, kuin se silloin joskus oli, on pokkareilla minulle tunnearvoa. Nykyään tykkään lueskella vähän kaikenlaista mangaa, ja katson melko monia animesarjoja. Tosin nytten olen rahapulassa, enkä ole mangoja päässyt niin ostelemaan. Animenkin katsominen on vähän jäänyt, kun oma rakas Windowsini on päättänyt vittuilla minulle näyttämällä vain kuuttatoista väriä ja isoja kuvakkeita. J-musiikkia olen sentään kuunnellut. Dir en grey on rakkauteni, sen sanon nyt. Levyistä en ole kaikkia vielä hankkinut, mutta ostan loputkin heti, kun saan rahaa. Kuuntelen myös melko monia muitakin Japsibändejä, netistä imuroin heidän musiikkiansa (Dirua en suostu imuroimaan, en ikinä -.-').

 

Siinä oli jotain minusta, kiitos ja kumarrus~